Oikeustoimittajat ry
TervetuloaOikeustoimittajatTiedotteetKantelutLausunnotJulkisuusPalkinnotHyödyllisiä linkkejäMuutaYhteystiedotPå svenska
ValokeilaSumuverho
Sumuverho

Oikeustoimittajat ry jakaa vuosittain Sumuverho-palkinnon salailukulttuurin edistäjälle.

2015

Sisä-Suomen poliisilaitos on salannut kaksi yhteiskunnallista merkittävää ja poikkeuksellista rikostapausta, vaikka yleisöllä olisi ollut perusteltu tiedon tarve.

Ensimmäisessä nuorta naista pidettiin vankina useiden vuosien ajan ja hänet pakotettiin synnyttämään vangitsijoilleen kolme lasta. Neljäs syntyi, kun nainen oli jo päässyt vapaaksi vuonna 2014. Poliisi ei tiedottanut tutkinnasta julkisuuteen tutkinnan aikana lainkaan. Asia tuli ilmi vasta, kun käräjäoikeus antoi tuomionsa maaliskuussa 2015.

Toisessa tapauksessa lähihoitaja tuomittiin 27 raiskauksesta. Uhrit olivat 74-100-vuotiaita muistisairaita vanhuksia. Poliisi ei tiedottanut tapauksesta, vaan tieto saatiin vasta, kun käräjäoikeus antoi tuomionsa syyskuussa 2015.

Sekä ihmiskauppajuttu että lähihoitajan seksuaalirikosepäily ovat ainutlaatuisia Suomen rikoshistoriassa, ja yleisöllä olisi ollut oikeus tietää niistä jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa. Molemmissa oli kyse myös viranomaisten, erityisesti sosiaali- ja terveysviranomaisten, toiminnan arvioinnista. On kestämätöntä, ettei poliisi tiedota merkittävistä tapauksista oma-aloitteisesti viimeistään silloin, kun tutkinnalliset syyt eivät enää ole esteenä.

Salailu murentaa luottamusta Sisä-Suomen poliisilaitoksen yleensä laadukkaaseen tiedottamiseen. Yleisön oikeus saada tietoa pitäisi toteutua silloinkin, kun kyse on erittäin arkaluontoisten rikosten tutkinnasta. Uhrien yksityisyyttä olisi voitu Oikeustoimittajien näkemyksen mukaan suojella, vaikka tapauksista olisi tiedotettu.


2014

Vuonna 2014 yhdistys ei jakanut lainkaan salailupalkintoaan, Sumuverhoa. Ehdokkaita oli valitettavan monia, mutta mikään niistä ei noussut toisten yläpuolelle. Sen takia hallitus päätti olla jakamatta Sumuverhoa.

2013

Sumuverho salailukulttuurin edistämisestä annetaan poliisiammattikorkeakoulun yliopettajalle Satu Rantaeskolalle.

Sumuverho-palkinnon myöntämistä yliopettaja Satu Rantaeskolalle yhdistys perustelee hänen julkisuuskielteisyydellään. Tämä näkyy esityksistä, joita hän pitää esitutkinta-aineiston julkisuudesta. Asenne heijastuu myös Rantaeskolan tapaan tulkita lakia. Hänen esityksensä sisältää virheellisiä laintulkintoja. 

Rantaeskolan mukaan esitutkinta-aineistoa koskee salassapito-olettama myös sen jälkeen, kun asian käsittely oikeudessa on alkanut tai jutusta on tehty päätös jättää syyte nostamatta tai lopettaa tutkinta. Tosiasiassa julkisuuslain mukaan aineisto tulee tällöin julkiseksi, ellei sen salassa pitämiselle ole muuta laissa säädettyä syytä. Asia käy yksiselitteisesti ilmi julkisuuslakia koskevasta hallituksen esityksestä. 1)

Rantaeskolan julkisuuskielteisyys ja virheelliset laintulkinnat ovat levinneet laajalle poliisikunnan keskuuteen, sillä hän vastaa mm. tutkinnanjohtajien koulutuksesta. Asemansa perusteella hänellä on erityisen suuri vastuu siitä, että hänen välittämänsä tiedot ovat oikeita ja että ne vastaavat lainsäätäjän tahtoa. Tämä tahto käy ilmi mm. julkisuuslain 17 §:stä. Sen mukaan viranomainen on velvollinen huolehtimaan siitä, että ”tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista”.


1) ”Esitutkinta-asiakirjojen salassapitovelvollisuus lakkaisi siten normaalisti rikosasian pääkäsittelyn alkaessa, tai, jos asiassa suoritetaan poikkeuksellisesti suullinen valmistelu, tämän alkaessa. Jos syyttäjä päätyy tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, tulisivat esitutkinta-asiakirjat tästä ajankohdasta lukien julkisiksi. Esitutkintaviranomainen voi lopettaa esitutkinnan myös asiaa syyteharkintaan viemättä, ja tarkastus- tai valvontaviranomainen voi jättää rikosasiaa koskevan ilmoituksen sikseen. Tällöin ehdotuksen mukaan tutkintaan tai ilmoitukseen liittyvien asiakirjojen salassapitovelvollisuus lakkaisi pääsäännön mukaan, kun asian käsittelyn lopettamisesta on tehty päätös.” (HE 30/1998)


2012


Oikeustoimittajat on myöntänyt vuoden 2012 Sumuverhon komisario Juha Laaksoselle Helsingin poliisilaitoksesta niukasta ja salailevasta tiedottamisestaan Jokerit – HIFK 
-jääkiekkotappelun tutkinnasta. Vuotuinen Sumuverho annetaan salailukulttuurin edistämisestä.
 

Sumuverhon antamista komisario Laaksoselle yhdistys perustelee sillä, että tappelussa oli kyse poikkeuksellisesta tapahtumasta, joka kuohutti koko valtakuntaa. Komisario Laaksosen toiminta oli räikeässä ristiriidassa Helsingin poliisilaitoksen yleisen avoimuuden kanssa.
Yhdistys pitää ymmärrettävänä sitä, että tiedottaminen saattaa toisinaan vaikeuttaa poliisitutkintaa. Tällöin tutkinnan tuloksellisuus on etusijalla. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kyse suhteellisen yksinkertaisesta ja poikkeuksellisen julkisesta tapahtumasta.
Poliisi lähetti tapahtumasta neljä tiedotetta, joiden ydinsisältö oli seuraava:
- 3.9. poliisi kertoi aloittaneensa tutkinnan,
- 21.9. ja 27.9. poliisi kertoi jatkaneensa tutkintaa ja
- 2.10. poliisi kertoi siirtävänsä jutun syyteharkintaan.
Laaksonen antoi jutun tiimoilta haastatteluja, joissa valittu tiedotuslinja tiivistyi esimerkiksi Laaksosen Ylen pääuutislähetyksessä lausumaan: ”Poliisilla ei ole mitään intressiä kertoa, ketä epäillään”.
Kyse oli kuitenkin merkittävästä rikostapahtumasta, johon kohdistui valtava yleinen kiinnostus. Oikeustoimittajat ry ei näe jutussa olleen mitään sellaisia tutkinnallisia syitä, jotka olisivat estäneet toisenlaisen avoimen tiedotuslinjan.


2011

Vuoden 2011 Sumuverho-palkinto myönnetään valtiovarainministeriön (VM) työryhmälle, joka on valmistellut arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistusta. Vuotuinen Sumuverho annetaan salailukulttuurin edistämisestä.
VM:n työryhmä sisällytti pitkään valmisteltuun, laajaan lainmuutospakettiinsa ehdotuksen, joka käytännössä mahdollistaisi lähes kaikkien suomalaisten osakeomistusten salaamisen. Jos työryhmän ehdotus tulisi voimaan, pörssiyhtiöiden omistajat voisivat vastedes piiloutua hallintarekistereiden taakse. Myös yksityisten osakeyhtiöiden omistuksesta valtaosa olisi lähtökohtaisesti salaista.
Tämä kaventaisi merkittävästi yhteiskunnan taloudellisten rakenteiden läpinäkyvyyttä sekä vaikeuttaisi merkittävästi journalismin tehtävää talouselämän ja taloudellisten väärinkäytösten valvojana.
- Ministeriön työryhmä perustelee ehdotusta pörssin kilpailukyvyllä ja mitättömän oloisilla kustannussäästöillä, mutta tosiasiallisia hyötyjiä olisivat lähinnä harmaa talous, talousrikolliset ja muut tahot, joilla syystä tai toisesta on halua salata omistuksensa, Oikeustoimittajat ry:n varapuheenjohtaja Susanna Reinboth sanoo.
Julkisuutta merkittävästi kaventava ehdotus piilotettiin osaksi laajaa kokonaisuudistusta ja valmisteltiin pitkälle kaikessa hiljaisuudessa. Ehdotukseen ei sen valmisteluvaiheessa pyydetty lausuntoja useimmilta siihen kriittisesti suhtautuvilta tahoilta kuten journalistijärjestöiltä.
Myös esimerkiksi veroviranomaiset ja talousrikospoliisi ovat sittemmin arvostelleet ankarasti ehdotusta, joka tekisi yleisön tiedonsaannin osakeomistuksista lähes mahdottomaksi, mutta vaikeuttaisi suuresti myös viranomaisten tiedonsaantimahdollisuuksia.


2010

Vuoden 2010 Sumuverho-palkinto myönnetään Satakunnan poliisille, joka salasi valtaosan niin sanotun Ulvilan murhan esitutkinta-aineistosta. Satakunnan poliisi salasi yli 80 prosenttia valtavaa huomiota saaneen murhajutun esitutkintapöytäkirjoista ja niiden liitteistä. Ellei Satakunnan käräjäoikeus olisi myöhemmin julkistanut aineistoa, pimentoon olisi jäänyt suurin osa jutun keskeisestä näytöstä ja todistusaineistosta. Julkista käsittelyä ja kritiikkiä vaille olisivat jääneet myös poliisin epäkonventionaaliset tutkintamenetelmät kuten soluttautuminen ja epäillyn asunnon kuuntelu.

Oikeustoimittajat ry:n mielestä poliisin salailu vaaransi vakavalla tavalla syytetyn oikeusturvan ja yleisön oikeuden saada tietoa. Salailua perusteltiin asianosaisten yksityisyyden suojalla, mutta se herätti perustellun epäilyn, että pyrkimyksenä oli tosiasiassa myös peitellä poliisin omia virheitä ja laiminlyöntejä.


2009

Oikeustoimittajat myönsi Sumuverho-palkinnon lähdesuojan romuttamista ehdottaneelle sisä- ja oikeusministeriön toimikunnalle. Yhdistys toteaa perusteluissaan, että poliisin toimivaltuuksia pohtineen toimikunnan ehdottamat muutokset romuttaisivat käytännössä toimittajien lähdesuojan. Toteutuessaan ehdotus heikentäisi tiedotusvälineiden mahdollisuuksia tuoda yleisön tietoon täsmällistä tietoa yhteiskunnallisista epäkohdista. Ilman lähdesuojaa pimentoon olisivat jääneet esimerkiksi Soneran teleurkinta sekä Destiaan ja Patriaan liittyvät rikosepäilyt.

Yhdistys muistuttaa, että toimikunnan tehtävänä on ollut poliisin valtuuksia koskevien säännösten uudistaminen ”siten, että toisaalta rikostorjunnan tehokkuusvaatimukset ja toisaalta perus- ja ihmisoikeudet otetaan tasapuolisesti huomioon”. Tästä huolimatta toimikunta ei ole selvittänyt, olisiko ehdotus sopusoinnussa Suomea velvoittavan Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lukuisissa ratkaisuissaan katsonut, että lähdesuoja kuuluu keskeisesti sananvapauteen. EIT ei ole kertaakaan hyväksynyt lähdesuojan murtamista salassapitorikoksen selvittämiseksi.


2008

Sumuverhoa ei jaettu yhdistyksen 20-vuotisjuhlien kunniaksi.

2007

Vuonna 2007 Sumuverho luovutettiin suojelupoliisille.

Perustelujen mukaan suojelupoliisi pyrkii järjestelmällisesti salaamaan kaiken hallussaan olevan aineiston riippumatta todellisesta salailutarpeesta. Suojelupoliisi on soveltanut valtion turvallisuuden käsitettä niin laajasti, että salailuperuste on menettänyt uskottavuutensa

Yhtenä esimerkkitapauksena voidaan mainita ns. Tiitisen lista, joka pysyy edelleen kassakaapissa, vaikka jopa listan salaamisesta alun perin päättäneet tahot ovat pitäneet sen julkistamista perusteltuna.

2006

Vuonna 2006 Sumuverho annettiin oikeusministeriölle.

Perusteluissa todetaan, että oikeusministeriön toiminta on useissa tapauksissa heikentänyt oikeudenkäyntien julkisuutta ja vahvistanut salailukulttuuria. 

Oikeusministeriö antoi tuomioistuimille ohjeen, jossa määrättiin poistamaan tuomiolauselmien kopioista henkilötunnuksen loppuosa. KKO totesi ohjeen lainvastaiseksi, ja ministeriö kumosi ohjeen.

Oikeusministeriö antoi ohjeen, joka kielsi lähettämästä tuomioita sähköpostilla julkisuuslaista huolimatta. Ministeriö kumosi sittemmin ohjeen lainvastaisena.

Oikeusministeriön ehdotuksesta kopiomaksut tuplattiin valtioneuvoston asetuksella 50 sentistä euroon. Ministeriö myönsi lainvastaisen ylihinnoittelun ja valmisteli uuden asetuksen. 

Erityisenä perusteena todetaan se, ettei ministeriö ole saattanut tuomioistuimien tietoon laillisuusvalvontaviranomaisten julkisuusmyönteisiä päätöksiä, joissa on otettu kantaa esimerkiksi oikeudenkäyntien liialliseen salaamiseen.

2005

Palkintoa ei jaettu.

 

 

 

 

 

TervetuloaOikeustoimittajatTiedotteetKantelutLausunnotJulkisuusPalkinnotHyödyllisiä linkkejäMuutaYhteystiedotPå svenska