Sumuverho salailukulttuurin edistämisestä annetaan poliisiammattikorkeakoulun yliopettajalle Satu Rantaeskolalle.
Sumuverho-palkinnon myöntämistä yliopettaja Satu Rantaeskolalle yhdistys perustelee hänen julkisuuskielteisyydellään. Tämä näkyy esityksistä, joita hän pitää esitutkinta-aineiston julkisuudesta. Asenne heijastuu myös Rantaeskolan tapaan tulkita lakia. Hänen esityksensä sisältää virheellisiä laintulkintoja. 

Rantaeskolan mukaan esitutkinta-aineistoa koskee salassapito-olettama myös sen jälkeen, kun asian käsittely oikeudessa on alkanut tai jutusta on tehty päätös jättää syyte nostamatta tai lopettaa tutkinta. Tosiasiassa julkisuuslain mukaan aineisto tulee tällöin julkiseksi, ellei sen salassa pitämiselle ole muuta laissa säädettyä syytä. Asia käy yksiselitteisesti ilmi julkisuuslakia koskevasta hallituksen esityksestä. 1)

Rantaeskolan julkisuuskielteisyys ja virheelliset laintulkinnat ovat levinneet laajalle poliisikunnan keskuuteen, sillä hän vastaa mm. tutkinnanjohtajien koulutuksesta. Asemansa perusteella hänellä on erityisen suuri vastuu siitä, että hänen välittämänsä tiedot ovat oikeita ja että ne vastaavat lainsäätäjän tahtoa. Tämä tahto käy ilmi mm. julkisuuslain 17 §:stä. Sen mukaan viranomainen on velvollinen huolehtimaan siitä, että ”tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista”.1) ”Esitutkinta-asiakirjojen salassapitovelvollisuus lakkaisi siten normaalisti rikosasian pääkäsittelyn alkaessa, tai, jos asiassa suoritetaan poikkeuksellisesti suullinen valmistelu, tämän alkaessa. Jos syyttäjä päätyy tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, tulisivat esitutkinta-asiakirjat tästä ajankohdasta lukien julkisiksi. Esitutkintaviranomainen voi lopettaa esitutkinnan myös asiaa syyteharkintaan viemättä, ja tarkastus- tai valvontaviranomainen voi jättää rikosasiaa koskevan ilmoituksen sikseen. Tällöin ehdotuksen mukaan tutkintaan tai ilmoitukseen liittyvien asiakirjojen salassapitovelvollisuus lakkaisi pääsäännön mukaan, kun asian käsittelyn lopettamisesta on tehty päätös.” (HE 30/1998)